Lauantaina iltapäivästä laski Lihiksen lämmöt ja meille tuli muutto koiratilaan. Onneksi Lihis oli jo vieraillut tilassa kerran jos toisenkin remontin aikana ja tutustunut pentulaatikkoonkin jo etukäteen. Lihis yleensäkin sopeutuu hyvin lähes minne vaan, niin sinne se kävi maate pentulaatikkoon suorilta.
 |
| Uusi koti seuraavat 2kk. |
Läähätystä ja lämpöjen mittailua jatkettiin koko ilta, yö ja aamuyöhön asti. Nukahdin ja heräsin vähän ennen seitsemää, kun Lihis läähätti ihan vieressä ja pyysi pihalle. Käytiin pihalla ja seurailin hetken tilannetta. Lihis kävi rauhassa nukkumaan ja niin nukahdin minäkin... Kunnes heräsin outoon yninään!! Ensimmäinen pentu oli syntynyt. Lihis nuoli ja hoivasi pentua heti hienosti.
Hälyytin kätilöavun paikalle, joka olikin sopivasti jo melkein nurkilla. Ei tosin tulossa meille, vaan aivan muualle, ohiajaen. Mutta kuin jostain ihmeestä, soitti juuri ennen meidän risteystä ja matka katkesi siihen.
Toinen pentu antoi odottaa itseään niin kauan, että olimme jo lähdössä päivystykseen. Auto oli käynnissä ja melkein kamat pakattuna, kun pentu nro kaksi putkahti pihalle!
 |
| "Myyrä" ja "Petteri" |
Seuraavat neljä pentua syntyivät suht tasaiseen tahtiin.
Lihis ponnisti vähän huonosti ja supistuksia parantaaksemme Lihistä juoksutettiin joka pennun välissä.
Lopulta ulkona oli 9 pentua, 2 urosta ja 7 narttua. Kello oli puoli kuusi sunnuntai-iltana.
Jotenkin minulla oli tunne, että kaikki ei ollut siinä, mutta mitään ei tuntunut, juoksutukset eivät enää aiheuttaneet supistuksia ja Lihis alkoi selkeästi rauhoittumaan. Jäimme seuraamaan tilannetta ja veimme Lihistä vielä muutaman kerran pihalle.
Yö meni heräillessä, kun tarkkailin, miten pennut ja emä jaksavat. Hyvin Lihis hoisi pentuja ja kaikki olivat terhakkaita ja söivät hyvin.
Maanantai-iltapäivänä sitten tapahtui ikäviä, kun kolmen aikaan Lihis synnytti kuolleen pentusen. Suru ja huoli oli suuri, niin pennusta kuin Lihiksen voinnista... Kohtutulehduksen vaara pelotti. Tarkkailtiin lämpöjä ja yleistilaa. Sitten melkein kaksi tuntia myöhemmin tuli vielä toinen kuollut pentu. ;( Sen jälkeen lähdin jo eläinlääkäriin tarkistuttamaan Lihiksen, ettei enempää ollut tulossa. Eläinlääkäri röntgen-kuvasi Lihiksen tyhjäksi ja saatiin antibioottikuuri. Lihis oli vastaanotolla jo ihan terhakka itsensä. Taisimme selvitä säikähdyksellä!
Lihis itse tuskin tajusi menettäneensä pentuja, joten hoitaa yhdeksää pienokaistaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
 |
| Lihis ja pentuset |
Monta asiaa pyörii mielessä, mitä olisi voinut tai pitänyt tehdä toisin, mutta jossittelu sinänsä on tässä vaiheessa turhaa. Oksitosiini, kalkki, lisää juoksutusta koko yön..?! Ei voi tietää. Olisinko jotenkin voinut pelastaa pennut vai olisivatko ne silti syntyneet kuolleena.
Noh, oli miten oli. Elämä on välillä raakaa, mutta silti antoisaa. Nyt nautimme Lihiksen kanssa noista yhdeksästä tuhisijasta ja kasvatamme niistä yhteisvoimin terveitä ja reippaita käyttökoiran alkuja! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti